Mikään ei ole koiralle luontaisempaa käyttäytymistä kuin haistelu. Hajuaisti on koiran ehdottomasti tärkein aisti, ja koiran voidaankin rehellisesti sanoa elävän hajujen maailmassa. Jo vastasyntyneet pennut osaavat suunnistaa hajuaistinsa turvin emänsä nisälle, vaikka silmät ja korvat ovat vielä kiinni, ja aukeavat vasta parin viikon iässä. Myös seniorikoirilla samaiset aistit, näkö ja kuulo, voivat olla jo heikkenemässä, mutta hajuaisti toimii yhä. Koiran hajuelimen anatomia on monimutkainen järjestelmä, mutta vertailun vuoksi voidaan mainita, että ihmisellä hajureseptorisoluja on noin viisi miljoonaa, kun taas koiralla niitä arvioidaan olevan jopa 300 miljoonaa.
Ihminen on mitä ilmeisemmin osannut käyttää koiran hajuaistia hyödykseen jo vuosituhansien ajan. Jo koiran domestikoitumiseen ihmisen kumppaniksi arvellaan liittyvän poikkeuksellinen molemminpuolinen hyöty. Kymmeniä tuhansia vuosia sitten kesyimmät sudet ovat liikkuneet metsästäjä-keräilijäihmisen jäljillä hyötyen ravinnon tähteistä, ja ajan saatossa vähitellen kesyyntyneet ihmisen avuksi saalistamiseen, ja esimerkiksi pihavahdeiksi. Nykyään hyötykoiria koulutetaan ammattimaisesti monenlaiseen työkäyttöön, ja vaikka koira voi avustaa ihmistä monella tavalla, hajuaistiin liittyvät tehtävät ovat ylitse muiden.
Nosework lajina
K9 Nosework on vuonna 2008 Yhdysvalloissa kehitetty koiraharrastuslaji, joka alun perin lähti rescuekoirien aktivoinnista löytöeläintaloissa. Hajutyöskentelyn havaittiin lisäävän hyvinvointia merkittävästi, ja laji levisi tavallisten koirienomistajien keskuuteen. Suomeen nosework on rantautunut kymmenisen vuotta sitten, ja yhdistys, Nose Work Finland, on perustettu 2015. Joskus terminologia sekoittuu, eli nosework on siis ihan oma harrastuslajinsa, vaikka hajutyöskentelyksi voidaan kutsua kaikkea koiran nenänkäytön aktivointia aina lemmikkikoiran namien etsimisestä vaativiin työskentelytehtäviin.
Nosework on laji, jota voivat harrastaa kaikki koirat ja ohjaajat. Lajin aloittamiseen ei tarvita pohjataitoja, mutta perushallinta on tietenkin toivottavaa. Noseworkissa tyypillistä on, että yksi koira harjoittelee kerrallaan, näin ollen laji sopii myös koirille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty työskentelemään ryhmässä yhtaikaisesti muiden koirien kanssa. Lajin parissa onkin alusta asti haluttu huomioida myös koirat, joilla on haasteita ympäristön, esimerkiksi vieraiden ihmisten tai koirien, suhteen. Noseworkin pariin kaikki koirat ovat tervetulleita.
Suomessa ensimmäiset nosework- kokeet järjestettiin yhdistyksensä alaisena vuonna 2017, ja Kennelliiton alainen virallinen koemuoto siitä tuli 1.1.2020 alkaen.
Nosework- kokeissa on neljä etsintää, joita suoritetaan kolmessa eri vaativuusluokassa, kolmella eri hajulla. Hajut ovat ns. hydrolaatteja, vedellä laimennettuja erikoisuutteita, joissa tuoksuna ovat eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli. Ensimmäisessä luokassa etsittävänä hajuna on eukalyptus, toisessa luokassa eukalyptus ja laakerinlehti sekä näiden yhdistelmä, kolmannessa eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli sekä näiden eri yhdistelmät.
Nosework- kokeessa suoritetaan aina neljä etsintää. Koemuoto voi olla joko neljä erilaista etsintää; sisä- ulko- laatikko- ja ajoneuvoetsintä, tai neljä saman etsintämuodon etsintää (esimerkiksi neljä erillistä sisätilaetsintää). Etsintäalueiden koko ja haastavuus, hajujen määrä ja ylipäätään etsintöjen vaativuus nousee luokittain. Kilpailuissa tulee suorittaa täyden sadan pisteen etsinnät (ilman merkittäviä virheitä) saavuttaakseen luokkanousuun tarvittavan tuloksen, joita kussakin luokassa tarvitaan kolme. Seikkaperäiset nosework- koesäännöt löytyvät: https://www.kennelliitto.fi/lomakkeet/nosework-kokeen-saannot-ja-ohjeet
Nosework- yhdistys on vuosien ajan kouluttanut myös nosework-koulutusohjaajia, joiden lista löytyy yhdistyksen nettisivuilta. Lajista kiinnostuvan kannattaakin hakeutua osaavan koulutusohjaajan oppiin saadakseen hyvät pohjataidot heti alkukoulutusvaiheessa. Kuten kaikessa kouluttamisessa, virheiden korjaaminen myöhemmin on aina työläämpää.
Tyypillisin tapa aloittaa nosework- koulutus on tehdä koiralle hajuerottelua siten, että ihan ensimmäiseksi nosework- kohdehaju tulee luoda koiralle merkitykselliseksi. Kuten itse aina tapaan sanoa omille oppilailleni, koiralle nosework- hajun löytäminen ympäristöstä ei ole temppu eikä mikään, mutta koulutuksessa ennen kaikkea kyse on siitä, miten saamme koiran kiinnostumaan juuri meidän haluamasta hajusta, sekä ilmoittamaan meille löydöstään. Kaikki koirat ovat kiinnostuneita haistelusta, mutta meidän tehtävä noseworkissa on rakentaa koiralle kannattavaksi etsiä juuri meidän haluamamme hajua, ja ilmoittaa siitä meille, eli koiran tulee ilmaista hajulöytö. Yhtä tärkeää kuin hajun tunnistaminen on siis hajun ilmaiseminen ihmiselle. On joka kerta yhtä hienoa seurata, kun aloittelevat koirakot pääsevät siihen asti harjoittelussaan, että voidaan tehdä ’sokkoja’, eli ohjaaja ei tiedä missä piilo on, ja hänen tehtävänään on vain lukea koiraa.
Jo pelkästään jokainen erillinen etsintämuoto vaatii paljon erilaisia asioita harjoitteluun ja huomioitavaksi, kun etsintöjä tehdään sisätiloissa vs. ulkoympäristöissä, tai tunnistetaan hajua pahvilaatikoista tai ajoneuvoista vaurioittamatta niitä. Noseworkissa koirat työskentelevät itsenäisesti ja onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä hyvinvointia lisääviä tekijöitä, jotka kasvattavat itsevarmuutta. Juuri tästä syystä lajista on hyötyä erityisesti ujoille tai epävarmoille koirille. Nosework on harrastus, joka ehkä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jossa on loputtomasti harjoiteltavaa. Siksi tämä kaikki tekeekin lajista niin monipuolisen ja kiinnostavan.
Lisää lajista nosework-yhdistyksen sivuilta http://www.nwf.fi/
Lisää luettavaa mm. koiran hajuaistista, sekä hajujen käyttäytymisestä Ilkka Hormilan ja Päivi Romppaisen kirjassa Tunnistusetsintäkoirat (2019).
Murren Katjalla asuu kotona viisi valkoistapaimenkoiraa, ja hän on vuosia harrastanut noseworkia, sekä myös ohjannut lajia useita vuosia Murrella Turun toimipisteessä. Suz on kilpaillut menestyksekkäästi noseworkissa sen ollessa vielä yhdistyksen alaista toimintaa. Suzin lupaava nosework-kisaura kuitenkin päättyi vakavan, mutta hallinnassa olevan sairauden vuoksi. Tällä hetkellä Katjan valkoisista tavoitteellisesti noseworkia treenaa Pii. Linnan Murren toimipisteessä hajutyöskentelykurssit ohjaa eläintenkouluttaja (at.) Liisa Pennanen.